Maneesilla meitä oli auttamassa Maria. Esteitä ei tarvinnut onneksi rakentaa yhtään, koska niitä oli juuri sopivasti valmiina. Aloitettiin ravaamaan ja laukkaamaan, koska maastossa oli jo tullut tehtyä hyvät verkat. Otin ensimmäisen n. 50-60cm ristikon ravilähestymisellä ja hevonen hyppäsi todella hyvin. Seuraavaksi tulin saman esteen laukalla ja jäin jälleen jälkeen hypyssä. Tulin esteen vielä uudelleen ravilla ja silloin Capu "vähän" liioitteli ja hyppäsi aivan törkeen korkeelta ja minusta tuntui että lennän maneesin kattoon, kun hevonen jatkaa matkaansa. Ihmeen kaupalla pysyin kuitenkin kyydissä. Koitin hypätä hieman isomman n. 75cm okserin, jossa oli todella "pelottavat" johteet, joita Capu sitten katsoi ihmeissään, mutta sain sen hyppäämään. Ja jälleen tuli sellainen loikka, että oikeesti ajattelin, että nyt tulee ruumiita. En itsekään ymmärrä, mutta selässä pysyin, vaikka olin esteen päällä hevosesta irti varmaan puolmetriä. Huhhuh mikä hyppääjä....
Noiden jälkeen Kaisa koitti Capulla pari hyppyä ja hän myöskin oli aika kauhuissaan niistä sen loikista. Mariakin sitten koitti Capulla muutaman hypyn ja se meni ihan nätisti, kun oli vauhtia tarpeeksi. Päätin sitten, etten jätä itselleni huonoa fiilistä, vaan kiipesin Capun selkään takaisin ja tulin kolmen esteen "radan". Otin esteille kunnolla vauhtia ja kuin ihme olisi tapahtunut; hevonen hyppäsi melko hyvin! Toiselle esteelle jäin suuhun hieman kiinni, koska vaatii todellakin treenaamista, ennenkuin opin jättiläisellä hyppäämään.Fiilis oli kuitenkin hyvä ja silloin oli hyvä lopettaa. Kotimatkalla Capu ei meinannut enää jaksaa kävellä :D
Huomenna sitten joku kevyt palautus ja sunnuntaina kisat! Onneksi saan Kaisalta turvaliivin lainaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti